Liebster Award

Tällainen haaste tuli saatua, kiitos siitä Fat in Bangkok - blogin kirjoittajalle :) Näin hänen sanoin kopioituna - ideana on tehdä pienempiä blogeja enemmän tunnetuiksi linkkaamalla ja verkostoitumalla.

Ohjeet haasteen saaneille:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa Liebster Awardin ansaitsevat blogit
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

 ....

  

1. Onko sinulla jo PAM ja jos on, minne? 

Tuollahan tuo hyvässä tallessa on jo vuoden odottellut aikaansa. Palvelus alkaa Kainuun prikaatissa. 

 

 2. Pääsitkö suorittamaan palvelustasi toivomaasi paikkaan?

Kyllä pääsin. Vaikka alunperinhän ajattelin hakevani Niinisaloon, mutta valintatilaisuuden haastattelussa tulimme yhteisymmärrykseen siitä että ehdottomasti minulle paras paikka on Kajaanissa. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Näin minulla on myös sotilaskuljetus perille asti, jota ei Niinisalon suuntaan olisi ollut.

3. Mikä aselaji/koulutushaara/tehtävä olisi kaikista mieluisin?

 Sotilaspoliisi ja lääkintämies ovat eniten lähimpänä sitä mitä täällä kotosallakin olen/ tulen ehkä olemaan, joten ne hommat luonnollisesti kiinnostavat myös armeijassakin. :) Sissi/tiedustelu ja jääkäri hommat olisivat ehdottomasti myös mieluisia, mutta näihin en voi naisena Kajaanissa hakea :/

4. Miehistö, AUK vai RUK?

Kyllä se AUK eniten on haaveissa. RUK on käynyt myös mielessä, mutta katsoo nyt ensin millainen olen tositoimissa ja mihin aselajiin lopulta päädyn hakemaan :D.

  
5. Onko sinulla toiveissa myöhemmin jatkaa upseeriksi, rajavartiostoon tai PV:n tehtäviin?

Pv:n tehtävät varmasti kiinnostaisivat myös palveluksen jälkeen, mutta sairastuttuani luovuin näistä ajatuksista. Myös rauhanturvaus hommat olisivat tähtäimessä, mutta kielipää ei ole kehittynyt sille tasolle että uskaltaisin lähteä. Minun piti hakea alunperin Suomen kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, mutta koska minulla ei ollut kielipäätä ja olin huonossa kunnossa hakujen aikaan, päätin hakea ihan "perushommiin". Odottamaankaan en pystynyt jäämään, sillä täytyi toimia vielä kun sairaus on remissio vaiheessa. Sitäkään ei ikinä tiedä milloin se sanoo itsensä irti ja en voisi hakea koko palvelukseen.

 6. Oletko käynyt MPK:n kursseilla ennen palvelusta tai oletko vielä menossa?

 En ole käynyt vaikka valtavasti tällaiset kurssit kiinnostaisivat. Ajattelin meneväni ennen palveluksen alkamista, mutta aikaa ei ole kertakaikkiaan koulun ja työn ohella riittänyt. Keskustellessani tästä läheisen kanssa, hän sai minut unohtamaan asian sillä, että kohtahan minä kumminkin pääsen samoihin hommiin hääräämään. Vaikka olisihan se jo mukavaa saada vähän tuntumaa asioihin.

 7. Läheisten suhtautuminen tulevaan palvelukseesi?

 Alunperinhän sanoin lähteväni armeijaan ennen kouluikää. Tosissaan sitä ei tainnut oikein kukaan kuitenkaan ottaa :D. Kertoessani perheelleni vuonna 2015 hakevani seuraavassa haussa inttiin, oli uutisen vastaanotto sitä luokkaa, että kaikki vaan jämähti paikoilleen tuijottaen kauhusta kankeana. Äitini on kova stressaamaan, joten hän ei pitänyt suunnitelmistani yhtään, eikä pidä vieläkään. Ajatteli että olisin unohtanut koko "inttihömpötyksen" sairastumiseni jälkeen. Mutta näin muuten kaikki muut ovat alkaneet olemaan sujut asian kanssa. Ainakin isä tuntuu olevan jonkin verran jopa ylpeä siitä että tytär on sinne lähdössä. :D

8. Mikä on negatiivisin asia mikä sinulle on sanottu asepalvelukseesi liittyen?

Ei ole mitään hirveän negatiivista kukaan sanonut. Mitä nyt yksi siskoistani vähän tokaisi että  intti ei ole sitten mikään Call of Duty, mutta enköhän minä sen itsekkin tiedostanut. ;P

9. Kolme luonteenpiirrettäsi joiden uskot olevan suurena apuna palveluksessasi?

 En yleensä anna kyllä periksi, yritän parhaani, varsinkin kun motivaatiota näihin hommiin löytyy. En säikähdä herkästi kylmää, märkää, väsymystä tai nälkää. Jollain oudolla tavalla jopa pidän itseni rääkkäämisestä. ;'D Järjestelmällisyydestä on hyötyä. Olen myös varmasti äänessä ja tsemppaamassa jos porukka alkaa nuupahtamaan vaikka vielä olis hommia jäljellä. :D

  
10. Mikä on pahinta mitä voisi sattua palveluksen aikana/onko jokin asia mikä huolettaa/jänittää näin etukäteen?

 Pahinta on tietenkin se että jos vatsani ei kertakaikkiaan enää kestä ja jänskättäähän se vähän että millaisen taistelutoverin siitä oikein saan - osaako se olla ihmisiksi vai lähteekö se minua kunnolla siellä härnäämään. :D

11. Tavoite Cooperissa/mitä viimeksi juoksit?

Tavoite on jotain 2400-2500 luokkaa, jos en sitten satu olemaan sinä päivänä juuri jossain kuolemantaudissa. :S Viimeksi olen juossut yläasteella Cooperissa 2350, jolloinka en harrastanut liikuntaa koulun ohella ollenkaan. Toivottavasti siis edes vähän saadaan lukemia nostettua. Kesäkuussa käydään testaamassa mitenkä näillä hobitin jaloilla pingotaan. :D

Olen todella huono keksimään mitään kysymyksiä, joten jatketaan näillä samaisilla inttiteema kysymyksillä. Haastan vastaamaan kysymyksiin blogit Kun lähden armeijaan ja Armeijahaaveista asepalvelukseen. :)

Seuraaville 11 kysymystä:
1. Onko sinulla jo PAM ja jos on, minne?
2. Pääsitkö suorittamaan palvelustasi toivomaasi paikkaan?
3. Mikä aselaji/koulutushaara/tehtävä olisi kaikista mieluisin?
4. Miehistö, AUK vai RUK?
5. Onko sinulla toiveissa myöhemmin jatkaa upseeriksi, rajavartiostoon tai PV:n tehtäviin?
6. Oletko käynyt MPK:n kursseilla ennen palvelusta tai oletko vielä menossa?
7. Läheisten suhtautuminen tulevaan palvelukseesi?
8. Mikä on negatiivisin asia mikä sinulle on sanottu asepalvelukseesi liittyen?
9. Kolme luonteenpiirrettäsi joiden uskot olevan suurena apuna palveluksessasi?
10. Mikä on pahinta mitä voisi sattua palveluksen aikana/onko jokin asia mikä huolettaa/jänittää näin etukäteen?
11. Tavoite Cooperissa/mitä viimeksi juoksit?

Liikunta ja ravinto

Kauheaa stressiä ei kannata ottaa siitä miten kovassa kunnossa pitäisi olla. Siellä kyllä pärjää ihan peruskunnolla. Inttihän on toki sekä fyysisesti että henkisesti koettelevaa, mutta jos henkinen jaksaminen ja tsemppi on kohdillaan, niin kaikesta kyllä selviää. Mitä enemmän palvelusta varten lähdet liikkumaan sen helpommallahan tietysti pääsee myös raskaimmistakin hommista.Voin kuitenkin taata että jokaisella meistä tulee niitä päiviä vastaan että se verikin maistuu suussa. Eniten intissä taitaa tulla selkä ja jalka ongelmia, joten näitä paikkoja on hyvä totutella tulevaan koitokseen, turhilta loukkaantumisiltakin säästyttäisiin. Myös ehdoton ykkönen inttiin valmistautuessa on se että nappaat painavan repun selkään, laitat kumpparit jalkaan ja lähdet pitkälle reppureissulle eri maastoihin patikoimaan. Parastahan on jos saa vielä kaverinkin mukaan, niin matka taittuu mukavasti. Itse nautin näistä reissuista, vaikka lähtiessää tulevat kilometrit kauhistuttaakin, niin maaliin päästessä fiilis on kuitenkin aika mahtava. Suosittelen kokeilemaan :)

Jos nyt omista lähtökohdista lähdetään, niin itsehän olen aina ollut yksi pahimmista sohvaperunoista. Lapsena ei tullut harrastettua mitään pitkien matkojen ja rahanpuutteen vuoksi. Silloin tällöin kävimme kaverin luona ratsastamassa. Olen myös syönyt miten sattuu ja suklaa maistuu aina.
Inttiin hakiessa lähdin kuitenkin kerrankin muuttamaan omia elämäntapoja. Haluan olla paremmassa kunnossa, sillä valmistaudunhan sentään yhteen elämäni tärkeimpään asiaan. Vaikka toki sisulla ollaan aina selätetty kaikki tähän asti fyysisesti raskaat asiat. Vuoden sisään on valitettavasti kuitenkin mahtunut myös löhöilykuukausia jolloinka olen panostanut aivan muuhun kuin liikkumiseen ja oikein syömiseen. Nyt on kuitenkin kerrankin kaikki turha stressi ohi ja voin viimeiset kuukaudet keskittyä täysin inttiin treenamiseen. Toki kalenteri on mukavasti täynnä, mutta on piristävää kun on muutakin sisältöä elämälle kuin nukkuminen ja pelaaminen pleikkarilla.

Mitä viikkoihini siis sisältyy? Kolme tärkeintä asiaahan ovat ravinto, liikunta ja lepo.

Ravinto: Syön 5-6 kertaa päivässä. Syömättömyys on yhtä pahasta kuin ylisyöminen, itseään ei siis tarvitse pitää nälässä saadakseen tuloksia. Lautaselle eksyy paljon salaattia ja vihanneksia. Syön myös joka viikko lihaa, kalaa ja kanaa. Jätän perunat, riisit ja makaronit vähän vähemmälle. On aika huippua huomata että terveellisempikin ruoka maistuu ja pitää vatsan hiljaisena. Minä kun olen aina vähän kiertänyt kaukaa kaikki vihreät lautasella. Nykyään salaatti on paras osa koko ateriasta :D Kaikkeen voi siis näköjään tottua. Näin liikkuessa on myös hyvä muistaa tarpeellinen proteiinin saanti! Oma suosikki on tehosekoittimessa itse tehty proteiinijuoma. Niitä kun saa tehtyä vaikka minkä makuista ja näköistä, ei tule niin helposti kyllästymisiä. Noukin proteiinini pääsääntöisesti, maitorahkasta, kanamunasta ja erimakuisista proteiinijauheista. On tärkeää myös muistaa juoda vettä tarpeeksi. Noin 2-3 litraa on sellainen sopiva määrä päivässä. Sitä enemmän menee myös nestettä mitä rankemmin liikut päivän aikana. Olen tottunut kantamaan vesipulloa paikasta toiseen mukanani, näin veden juominen käy jo huomaamatta. Tästäkin on pakko sanoa että ennen en voinut juoda vettä lähes ollenkaan, sillä se maku oli ensinnäkin karsea ja pää tuli ihmeellisesti kipeäksi. Napsin myös päivittäin omega-3 + ADE, c-vitamiini sekä magnesium tabletteja.

(Mitä lihaskunnon jälkeen on hyvä saada: proteiinia, hiilihydraattia, kaliumia, nitraattia, rasvaa ja magnesiumia. Mitä airobisen jälkeen on hyvä saada: omega-3, c-vitamiinia, hiilihydraattia ja proteiinia.)

Liikunta: Liikun viikossa 5 kertaa, eli noin 4-5h. Harrastan 1x viikossa uintia, 1x/vk juokemista, 1x/vk circuit treeniä ja  3x/vk salilla käymistä (jossa selkä, jalat, olkapäät, ojentajat, hauis, rinta). Käyn myös vähintään 1x/kk näillä aijemmin esiin tulleilla patikointiretkillä. Näin kesän tullessa tulee myös liikuttua ihan muuten vaan esimerkiksi, köysiradan, jalkapallon ja lentopallon parissa. Myös tallille ehdin taas kun työt loppuu ja kesäloma alkaa. Uskokaa tai älkää mutta nautin hurjasti tetsaamisesta, sitä tulee harrastettua mielellään ihan ilman inttiäkin. Toki varustushan ei ole yhtä raskas eikä oikeaa asetta kannettavaksi. Olen aika varma että lähdetään kesällä taas "upottamaan munat turpeeseen" ja huutamaan syöksyn, tuen, lipas, häiriö kehää :D .

Lepo: Lepääminen ja vapaapäivät on kuitenkin yhtä tärkeitä. Näin liikunnasta aiheutuvat vauriot pääsevät korjaantumaan ja kehitystä tapahtuu. Vähintään 2 lepopäivää/vk on hyvä pitää.

 
Mutta kyllä....osaan edelleenkin nauttia herkuista. Viikossa on oikein myös pitää oma karkkipäivä, siihen ei kaadu mikään jos kohtuudella syödään.
Ja koska minä liikun/syön sen takia että jaksan intissä paremmin, en suinkaan sen takia että laihtuisin/olisin ns.kesäkunnossa, niin voin hyvillä mielin edelleen napostella suklaani :D.
Hassuahan tässä on se että intissä täytyy kuitenkin tottua erinlaiseen ruokailuun, lepoon ja liikuntaan mihinkä olen itseni nyt totutellut, mutta eiköhän sekin muutos löydä oman paikkansa.

Liikkumisen iloa ja tsemppiä kaikille inttiin treenaaville. Älkää olko kuitenkaan liian ankaria itsellenne. Se pylly on joskus hankala nostaa siitä penkistä ja lähteä liikkumaan, mutta koskaan ei ole tarvinnut pettyä siihen kuinka mahtava fiilis sen jälkeen tuleekaan! :)

Hui aivan tj86 !