Do you have any questions for me?

Viimeisellä p-kauden viikolla ei paljoa ollut elämää, tissien läpsyttely viikko siis lähestulkoon takana.  Maanantaina pääsimme ottamaan valokuvat koko komppaniasta, joukkueesta, tuvasta ja omasta pärstästä. Saa nähdä millaiset tuli. Ainakin oma kuva otettiin niin nopeasti, että hyvä jos edes vielä istun siinä kuvassa  :D

Tiistaina lähdimme Ouluun veteraanikeräykseen. Olimme parini kanssa aika syrjäisen kaupan edessä keräämässä, mutta oli illan päätteeksi mukava huomata että molempien lippaat olivat puolillaan.

Keskiviikkona odotti aselajikoulutus, jota en hirveästi tule kyllä lämärinä tarvitsemaan, mutta oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan uusia asioita. Sinä päivänä opimme radion ja kenttäpuhelimen käytön, parikaapelin vetämisen ja asentamisen oikein paikoilleen tuolla metsässä, sekä erinlaisten kohteiden naamioinnin.

Torstaina oli tosiaan se päivä jota ei innolla odotettu. Jouduin kahden muun tytön, muutaman johtajan ja 6 kk viestimiesten kanssa muuttamaan ensimmäiseen viestikomppaniaan ja antamaan tilaa tuoreille oppilaille. Ainakin näin aluksi muutto oli järkytys. Kauhea ikävä kokoajan takaisin sinne "omaan kotiin". Toivottavasti tämä tästä alkaa kuitenkin tasaantumaan ja tottuu uusiin tapoihin hoitaa asiat.
Päivää kuitenkin piristi lääkintämiesten pitämä mussukkahetki. Saimme jo vähän kuulla mitä tulevan pitää ja pääsimme tutustumaan meidän tulevaan koplaan jonka kanssa pyörisimme suurimman osan ajasta. Meitä on siis 1 naisalikersantti, 3 lääkintämiestä joista 1 edustaa eri sukupuolta kuin me muut, mutta eiköhän tuo poika meitä kestä nämä kuukaudet :D Saimme rupattelun päätteeksi vielä muutamia tavaroita, jotka ovat kulkeutuneet lääkintämieheltä lääkintämiehelle jo jonkin aikaa.  Seuraavat viestikomppanian lämärit saavat ne sitten meiltä kun on sen aika.

Perjantaina aamusta meidät jaettiin 3 osaan ja porukka jossa olin lähti pelaamaan koripalloa. Muuten päivä meni vähän rötisten ja odottaen että voimme lähteä jo lomia viettämään.

 

Tämä postaus jäi nyt vähän lyhkäiseksi, mutta tosiaan jos jollakin on mielessä jotain kysyttävää niin kysymyksiä vaan tänne päin tulemaan.  Kysymykset voipi lähettää viestikenttään taikka sähköpostiini mmape95@gmail.com. Pyrin tekemään vastauspostauksen ja vastaamaan kysymyksiin ensi viikonloppuna :)  

Sataset paukkuivat eilen, tänään jäljellä 199!

Viikot 6 ja 7 - Haaveet kaatuu päivän kaatumattomat haaveet

Otsikosta jo varmaan osaa arvata, että kohdalleni osui 2vk:n ainoa vapaa paikka lääkintämiehenä. 9 kuukauden miehenä kotiudutaan sitten maaliskuun puolella. Siirryn ensi viikon jälkeen lasiseinän toiselle puolelle 2vk:sta 1vk:hon. Onneksi ei tarvitse yksin muuttaa, sillä toinenkin meidän tuvan tytöistä sai vapautuneen paikan lämäri hommista. Lähes kaikki muut tupani naiset jäävätkin sitten oppilaiksi ja he saavat huudattaa teitä tulevia mortteja tammikuussa ;)

No mutta mitä muuta onkaan mahtunut näihin 2 viikkoon. Kunpa voisinkin kertoa kaiken tarkkaan, mutta aika ei millään siihen riitä. Saatte nyt vain pintaraapaisun kuluneista viikoista.
Alkuviikkoon sisälsi ATR rata, jossa harjoittelimme paukkupatruunoilla tulevaa ampumaleiriä varten. Radan rastit arvioitiin ja pisteet jälleen vaikuttivat esim. pääsyyn johtajakoulutukseen.
Omasta mielestä rata meni ihan hyvin, vaikka mokia tulikin esimerkiksi lippaan vaihdoissa ja häiriönpoistossa. Pääasia oli kuitenkin että ensiavusta (tutummin täällä cABC) tuli täydet pisteet. :D

Torstaina koittikin tämä 3 päivän ampumaleiri. Leirialueella oli ulkohuussit, mahdollisuus ostaa herkkuja ja kaiken lisäksi vielä sauna. Jotta ei liian suklaiseksi pääsisi, kaikki nämä kolme päivää satoikin sitten vettä. Torstai meni telttoja pystyttäessä, perjantaina harjoittelimme partion hyökkäystä kylmänä, paukkupatruunoilla ja lopuksi kovilla ja lauantaina ennen kasarmille lähtöä vielä partion puolustusta sekä kertasingolla ampumista samaan tapaan.
Lauantaina meinasi jo vähän hajottaa, sillä molemmat yöt oli nukuttu huonosti ja nestettä oli tullut juotua 3 päivän aikana vain vaivaiset 2 litraa. Kroppa oli ihan väsynyt ja olo niin heikko, että viimeisellä siirtymisellä lysähdin naamalteni kurakkoon, koska jalat eivät vaan enää kantaneet.  Meidän jälkeen paikalle saapui huoltokomppanian porukka valmiina leiriin ja siinä litimärkänä ja väsyneenä muodossa seistessä tuli kyllä hymy huulille kun ei seissytkään muodossa toisella puolella, vaan se kaikki oli jo meidän osalta ohi ja pääsisimme pian omaan punkkaan nukkumaan.  Paluumatka tapahtui linja-autolla ja kyllä tekikin hyvää nukkua hetki ennen loppuillan huoltohommia.

Sunnuntaina saimme nukkua vähän pidempään ja lähdimme yrittämään ampumaradalle uudestaan kultaista ampujanmerkkiä. Ette arvaakkaan kuinka tuona päivänä ketutti, sillä tämä kuntsari jäi minulla vain 2cm päähän! 10/12 osumaa siis kunnolla taulussa ja tämä yksi kiusankappale siinä vieressä. Tuijotin taulua vaikka kuinka kauan, varmaankin siinä toivossa että saisin katseella siirrettyä viimeisen reijän hitusen lähemmäksi :D

Maanantaina pääsimmekin suunnistamaan, mutta kusimme sen homman muutaman tupalaiseni kanssa, sillä kiersimme rastit väärässä järjestyksessä. Tämän jälkeen lähdimmee uima-altaalle harjoittelemaan hengenpelastusta. Tiistaina lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna oli sulkeisia, varusteiden tarkistusta, pyykinvaihtoa, pesäpalloa sekä itsepuolustusta aseen kanssa. Keskiviikkona koitti polttotaisteluharjoitus, jossa pääsimme sammuttamaan palavia "ukkoja", juoksemaan palavan kujan läpi ja kyynelkaasulla somistetussa kontissa kokeilemaan toimiiko meidän kaasunaamarit ollenkaan. Loppupäivästä saimme koittaa kyynelkaasua myös ilman nassea ja tottakai sitä täytyi kokeilla! Tuona päivänä koitti myös naisten maaginen 45 vrk:n määräaika. Enää ei siis ole lupa lähteä lätkimään ilman todella painavaa syytä.
Torstaina pääsimmekin jo lomille ja koska lomakyytini ei kulkenut sinä päivänä, sain luvan lähteä jo klo 11 jälkeen junalla kohti kotia. Oli aika luksusta kello 21 sijaan olla kotona jo kello 19 ;D

P-kausi alkaakin olla pian lopuillaan ja meidän mahtava tupa erkanee siinä samalla. Tämän jälkeen alkaakin sitten samantien lääkintämieskurssi, odotan mielenkiinnolla.

Aamuja jäljellä 207.

Viikko 5 - mosaleiriltä valaan

Maanantai aamuna pakattiin tarvittavat kamppeet ja välineet mukaan 2 yön leiriä varten. Ensimmäinen leiri oli kasarmin lähettyvillä, joten marssimme meille varatulle alueelle. Meidän tuvan teltta päätyi kaikista kauimmaksi metsikköön, joten kantamista ja kävelemistä edestakaisin riitti. Johtajat etsivät meille potero paikat ja kohdalleni osui pikemminkin poteroa muistuttava uima-allas. Myöhemmin tuli kuitenkin käsky kaivaa itse uusi potero vähän edemmäksi, joten säästyin lammikossa räpiköimiseltä hälytyksien aikana. Tämän jälkeen kasasimme ja purimme muutamaan otteeseen teltat ja saimme koulutusta siitä kuinka vartiossa toimitaan. Ensimmäisenä yönä minulle osui vain kipinävuoro klo 5-6 ja herättäisin porukan uuteen aamuun. Tunnin aikana täytyi pitää huoli että meidän teltan kamiinassa pysyisi tuli yllä, kukaan ei pyörisi unissaan liian lähelle kamiinaa ja ettei teltan ulkopuolella näy mitään sinne kuulumatonta liikettä.

Toinen leiripäivä oli täynnä tuttuja koulutusrasteja, joita olimme kerranneet jo useasti. Poteroralli tuli hyvin tutuksi ja saimmekin sykkia moneen otteeseen asemiin huudettaessa tai hiljaisen hälytyksen saadessa metsikön läpi omaan poteroon. Meille määrättiin asemien lisäksi toiseen päähän metsänreunaa vara-asemat ja niiden välillä juokseminen vei kyllä kaikki mehut :D  Jalat olivat niin väsähtäneet, että lensin usein naamalleni kun kompuroin kaikkeen vastaantulevaan. Illasta harjoittelimme lisää vartiomiehen toimintaa poterossa, jos metsästä tuleekin joku joka ei sinne kuulu.  Mokasimme ihan täysin ja kuolin oman poterokaverini kanssa siihen paikkaan. Toisen yön vartiovuoro oli jälleen hyvin helppo, sillä säästyin kokonaan pihalla poterossa kökkimiseltä ja sain ensimmäisen, eli klo 22-23 välisen kipinävuoron.
Liikkui tornaria että meille tulisi yöllä hälytyksiä, joten olimme kokoajan valmiudessa juoksemaan pihalle, mutta saimme kuitenkin ihan rauhassa nukkua koko yön. Klo 5 nousimme purkamaan telttoja ja valmistauduimme 10km marssille takaisin kassulle, joka kuitenkin intin tapaan vähän venyi sillä kävelimme matkalla väärään suuntaan. Vaikka leiri olikin lyhyt, niin oli mahtavaa nähdä taas oma punkka ja päästä suihkuun. Liikaa ylellisyyksiä ei kuitenkaan voi saada, joten jatkoimme pakista syömistä edelleen, vaikka ruokaa olisi muutaman askeleen päässä tarjolla lautaseltakin.  Kaluste, ase ja henkilökohtaisen huollon jälkeen pääsimme viettämään vapaa-aikaa.

Torstaina koitti ampumataitotesti , joka meni omalla kohdallani ihan ok.  8/12 osumaa talussa, joten kultaista merkkiä ei meikäläiselle herunut. Tälläkertaa 57 ampujasta viisi henkilöä ampui itselleen tämän kyseisen merkin. Kokeillaan onnea uudestaan ensi kerralla. Jälleen kohdistukset menivät todella hyvin, mutta lippaan vaihdot siirtää asentoa ja näin ollen myös tähtäystä niin paljon, että sitä täytyy kyllä vielä harjoitella jos haluaa osua kunnolla tauluun. Radalta päästyä koitti ase- ja taistelukoulutus rata, jossa odotti 7 rastia  jotka täytyi suorittaa mahdoillisimman hyvin, sillä pisteet vaikuttavat esim. johtajakoulutukseen pääsyyn. Meidän vapaa-aika oli merkattu alkavaksi klo 18, mutta se venyikin 1,5 tunnilla emmekä saaneet siltikään käytyä läpi kaikkia rasteja. 

Perjantai olikin vain valaa varten harjoittelua, että lauantaina vala sujuisi mahdollisimman hyvin. Meidän kertausharjoitus menikin paremmin kuin itse vala loppujenlopuksi.
Lauantai aamuna pakkasimme lomareput, puimme lomapuvun ja odotimme h-hetkeä alkavaksi.
Vala sujui muuten hyvin, mutta valalaulu meni kaikilta ihan päin honkia. Ketutti niin paljon, että jouduin lopettamaan laulamisen kokonaan ja sulkemaan korvani. :D Toki myös tahtimarssi olisi voinut mennä paremmin. Ohimarssin ja aseiden luovutuksen jälkeen pääsimme läheisten syleilyyn ja lomille. Vielä en ole kastanut ylennystäni, mutta sekin olisi tänään vielä tehtävä.
Seuraavaksi koittaakin sitten 2 viikon kiinniolo, huonolla onnella  kolmen ja vielä huonommalla neljän, joten saa nähdä milloin kirjoitellaan seuraavan kerran. :D

Terveisin ei enää alokas vaan viestimies, mutta ei koskaan suuri ja mahtava !