Viikot 6 ja 7 - Haaveet kaatuu päivän kaatumattomat haaveet

Otsikosta jo varmaan osaa arvata, että kohdalleni osui 2vk:n ainoa vapaa paikka lääkintämiehenä. 9 kuukauden miehenä kotiudutaan sitten maaliskuun puolella. Siirryn ensi viikon jälkeen lasiseinän toiselle puolelle 2vk:sta 1vk:hon. Onneksi ei tarvitse yksin muuttaa, sillä toinenkin meidän tuvan tytöistä sai vapautuneen paikan lämäri hommista. Lähes kaikki muut tupani naiset jäävätkin sitten oppilaiksi ja he saavat huudattaa teitä tulevia mortteja tammikuussa ;)

No mutta mitä muuta onkaan mahtunut näihin 2 viikkoon. Kunpa voisinkin kertoa kaiken tarkkaan, mutta aika ei millään siihen riitä. Saatte nyt vain pintaraapaisun kuluneista viikoista.
Alkuviikkoon sisälsi ATR rata, jossa harjoittelimme paukkupatruunoilla tulevaa ampumaleiriä varten. Radan rastit arvioitiin ja pisteet jälleen vaikuttivat esim. pääsyyn johtajakoulutukseen.
Omasta mielestä rata meni ihan hyvin, vaikka mokia tulikin esimerkiksi lippaan vaihdoissa ja häiriönpoistossa. Pääasia oli kuitenkin että ensiavusta (tutummin täällä cABC) tuli täydet pisteet. :D

Torstaina koittikin tämä 3 päivän ampumaleiri. Leirialueella oli ulkohuussit, mahdollisuus ostaa herkkuja ja kaiken lisäksi vielä sauna. Jotta ei liian suklaiseksi pääsisi, kaikki nämä kolme päivää satoikin sitten vettä. Torstai meni telttoja pystyttäessä, perjantaina harjoittelimme partion hyökkäystä kylmänä, paukkupatruunoilla ja lopuksi kovilla ja lauantaina ennen kasarmille lähtöä vielä partion puolustusta sekä kertasingolla ampumista samaan tapaan.
Lauantaina meinasi jo vähän hajottaa, sillä molemmat yöt oli nukuttu huonosti ja nestettä oli tullut juotua 3 päivän aikana vain vaivaiset 2 litraa. Kroppa oli ihan väsynyt ja olo niin heikko, että viimeisellä siirtymisellä lysähdin naamalteni kurakkoon, koska jalat eivät vaan enää kantaneet.  Meidän jälkeen paikalle saapui huoltokomppanian porukka valmiina leiriin ja siinä litimärkänä ja väsyneenä muodossa seistessä tuli kyllä hymy huulille kun ei seissytkään muodossa toisella puolella, vaan se kaikki oli jo meidän osalta ohi ja pääsisimme pian omaan punkkaan nukkumaan.  Paluumatka tapahtui linja-autolla ja kyllä tekikin hyvää nukkua hetki ennen loppuillan huoltohommia.

Sunnuntaina saimme nukkua vähän pidempään ja lähdimme yrittämään ampumaradalle uudestaan kultaista ampujanmerkkiä. Ette arvaakkaan kuinka tuona päivänä ketutti, sillä tämä kuntsari jäi minulla vain 2cm päähän! 10/12 osumaa siis kunnolla taulussa ja tämä yksi kiusankappale siinä vieressä. Tuijotin taulua vaikka kuinka kauan, varmaankin siinä toivossa että saisin katseella siirrettyä viimeisen reijän hitusen lähemmäksi :D

Maanantaina pääsimmekin suunnistamaan, mutta kusimme sen homman muutaman tupalaiseni kanssa, sillä kiersimme rastit väärässä järjestyksessä. Tämän jälkeen lähdimmee uima-altaalle harjoittelemaan hengenpelastusta. Tiistaina lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna oli sulkeisia, varusteiden tarkistusta, pyykinvaihtoa, pesäpalloa sekä itsepuolustusta aseen kanssa. Keskiviikkona koitti polttotaisteluharjoitus, jossa pääsimme sammuttamaan palavia "ukkoja", juoksemaan palavan kujan läpi ja kyynelkaasulla somistetussa kontissa kokeilemaan toimiiko meidän kaasunaamarit ollenkaan. Loppupäivästä saimme koittaa kyynelkaasua myös ilman nassea ja tottakai sitä täytyi kokeilla! Tuona päivänä koitti myös naisten maaginen 45 vrk:n määräaika. Enää ei siis ole lupa lähteä lätkimään ilman todella painavaa syytä.
Torstaina pääsimmekin jo lomille ja koska lomakyytini ei kulkenut sinä päivänä, sain luvan lähteä jo klo 11 jälkeen junalla kohti kotia. Oli aika luksusta kello 21 sijaan olla kotona jo kello 19 ;D

P-kausi alkaakin olla pian lopuillaan ja meidän mahtava tupa erkanee siinä samalla. Tämän jälkeen alkaakin sitten samantien lääkintämieskurssi, odotan mielenkiinnolla.

Aamuja jäljellä 207.