Viikko 4 - hikeä, hikeä ja hikeä

Neljäs viikko oli pelkkää soijaa ja paikasta toiseen juoksemista. Kyllä kilot karisee!
Välillä tuli tunne että kuolen tähän paikkaan, mutta kaikesta silti selvittiin.
Kyllä huomaa kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan. Jos mahdollista niin ehdottomasti suosittelen treenaamaan ennen inttiä niin paljon kuin mahdollista. Vedän takaisin sanani siitä että intissä pärjää ihan perus kunnolla. Tai pärjäähän siellä, mutta kuolema käy moikkaamassa vain vähän useammin :D

Maanantaina harjoittelimme koko päivän toimintaa vihollisen suora-ammuntatulessa, irtautumista, epäsuoraltatulelta suojautumista, vartiomiehen toimintaa, viuhkapanoksen asentamista yms kivaa. Etenkin irtautuminen tuntui olevan monen mieleen, vaikka rankkaa olikin sykkiä pusikosta toiseen täystaisteluvarustus päällä. Illasta koitti ihme ja kumma vapaa-aika ja oli pakko hakea sotkusta palkinnoksi mehujäätä ja käydä moikkaamassa kavereita, jotka lähtisivät seuraavana päivänä nauttimaan morttileirin antimista.

Tiistaina aurinko porotti täydellä teholla ja etuaamupalan jälkeen poljimme ampumaradalle tuttuun tapaan täystaisteluvarustus päällä. Minulla on vihasuhde inttipyörääni, sillä se on aivan liian iso tällaiselle hobitille ja penkki on niin kova että saan aina ikäviä alapäävaivoja sillä polkiessani. Rynkkykin jumitti kumppariin vähän väliä ja olin lentää kyydistä moneen otteeseen :D Perille päästyä seisoimme jonkin aikaa auringossa muodossa odottamassa seuraavia käskyjä. Hien virtaamiselle ei näkynyt loppua. Silmälasitkin huuruintivat niin ettei eteensä nähnyt. Kaiken kukkuraksi vänrikki tuli kertomaan että ammunnat on peruttu ja joutuisimme polkemaan samantien takaisin kasarmille. Kassulla meille järkättiin muuta toimintaa ja saimmekin koko päivän ryynätä metsässä. Lähdimme myös jälleen marssille ja oli lähellä etten pyörtynyt kesken kaiken, sillä ilma oli todella tukala eikä henki kulkenut normaalisti. Marssimme jo leirillä olevien komppanioiden ohi ja siinä vaiheessa tuntui siltä että olisi ollut mielummin vaikka siellä metsässä kuin marssimassa kuoleman kielissä. Hiestä märkänä ja rättiväsyneinä nousimme illalla rappusia ylös luullen että pääsisimme suihkun kautta nukkumaan, mutta meille tulikin valmistautuminen vielä liikuntakoulutukseen.
Lähdimme porukalla hyppimään pitkin apinarataa ja tämän jälkeen pelaamaan jalkapalloa. Itselläni ja monella muullakin jäi pallon potkiminen välistä, sillä kroppa antoi periksi. Jalkani ei meinaa kestää hyppimisestä aiheutuvaa tärähtelyä eikä juoksemista, joten apinaradalla pomppiminen teki tehtävänsä.

Hiet kaikesta läpi

Keskiviikko menikin taisteluensiavun parissa. Koska olen kiinnostunut hoitaja ammatin omistavana lääkintämiehen hommista, tämä päivä oli ehkä yksi parhaista tähän asti. Toisen hikisiin housuihin käden tunkeminen ja riisuminen ei ollut ihan mielyttävintä puuhaa, mutta silti tehtävärastit saivat kyllä 5/5 arvion kaikilta meidän ryhmässä olleilta. Vieläkin kyllä ketuttaa kun en saanut palomiesotteella kaveria vietyä maaliin, vaikka ollaan sitä ennenkin 20 kiloa enemmänkin kanneltu samalla tavalla :D Osan päivästä myös kuivaharjoittelimme ampumista maaten, polviltaan ja seisaltaan, ampumataitotestiä varten.

Torstaina jälleen etuaamupalan kautta polkupyörillä ampumaradalle. Tällä kertaa pääsimme kerrankin ampumaan. Ammunnat meni omalta osalta kohdistuksien aikana todella hyvin. Mutta itse rk7 päin prinkkalaa. Pääsin juuri ja juuri läpi. 6/12 osumaa taulussa. Voin siis sanoa hyvästit jo kuntoisuuslomille ja kultaisille merkeille lomapuvussa :D

Loputtomia pakkiruokailuja!

Perjantaina jälleen pääsimme lomille. Aamusta harjoittelimme valaa varten lakki- päästä, lakki-päähän sekä ohimarssia. Päivän päätteeksi lähdimme vielä tasoryhmittäin juoksulenkille. Normi tarkastus kuvioiden jälkeen lomille lompsis. Lomakyytiin astuessa olo oli ihan normaali, mutta joudin jäämään kesken matkan pois, sillä vatsa meni ihan sekaisin ja oksennus lensi. Onneksi minut käytiin nappaamassa kyytiin ja pääsin vihdoin kotiin ja saunan kautta nukkumaan.

Ensi viikko alkaakin sitten meidän yksikön mosaleirillä ja loppuu valaan. Sitä päivää onkin odotettu!

Viikko 3 - särkylääkettä särkylääkkeen perään

Kolmen päivän lomat tuli rötvättyä ja maanantai yönä paluu kassun arkeen. Oli kuitenkin mukava päästä vaan suoraan nukkumaan, sillä flunssa ja väsähtänyt olo jatkui yhä.

Tiistaina herätessaä huomasin oikean jalkani olevan sen verran arka, että en voinut kävellä koko jalalla astuen ollenkaan. Kurkkukin alkoi olemaan taas niin kipeä, että särkylääkkeiden ja imeskelytablettien voimin mentiin koko päivä. Aamusta juostava cooperi ei innostanut yhtään. Päätin kuitenkin olosta huolimatta lähteä juoksemaan, vaikka tiesin että hyvää tulosta ei tänään saada. Pistin itselleni aamulla tavoitteeksi edes sen 2000m ja siihen sentään päästiin. 2020m jäi tulokseksi, joka kyllä harmitti, sillä tiesi että oikeasti pystyisi parempaan, mutta uudestaankaan ei päästä juoksemaan ennen koulutushaara valintoja. Meidät pistettiin kaiken päälle vielä juoksemaan takaisin yksikköön, sillä myöhästyisimme muuten lounaalta. Vaikka kuinka yritin pysyä muiden mukana, niin jäin silti jälkeen kiroillen jalkani kanssa. 
Olo paheni iltaa kohden ja suunnistamaan lähtiessä kurkku oli mennyt jo niin umpeen että en saanut lähes mitään sanoja suusta ja nielaiseminen tuotti sen verran kipua että välttelin sitä mahdollisimman pitkään.

Keskiviikko aamuna ajattelin kuitenkin jättää aamuvastaanoton väliin. Päätin osallistua spol testeihin vaikka halukkuuteni niihin hommiin ei enää kukoistanut ja tiesin että 2020m cooper tuloksella sisään ei päästäisi kuitenkaan. Voiko ihminen typerämpi olla!! :D Kurkku oli sentään parempi, mutta jalka taas sitten entistä kipeämpi ja kipu ylsi jo lonkkaan asti.
Itse testeistä en voi kertoa sen tarkemmin, mutta varmaan rankinta mitä koko palveluksen aikana tulee kokemaan. Useita pyörtyi matkalla ja oksennuskin lensi yhdellä sun toisella. Itkuhan siinä itselläkin pääsi. Osa minusta halusi keskeyttää, sillä kipu oli niin valtava, mutta suurempi osa ei vaan antanut siltikään periksi. Jos oikein ymmärsin niin haastattelussa sanoivat että pääsyni jäi vain cooperista kiinni, sillä naisilta vaadittin 2400m tulosta. Tämä oli kuitenkin haluttomuuteni takia vain helpotus kuulla.

Torstaina kamppailin jälleen  aamulla itseni kanssa siitä, että menenkö ilmottautumaan aamuvastaanotolle vai en. Ja kuinka kävikään...kipugeelit jalkaan, särkylääkkeet naamaan ja matka jatkui muiden mukana. Av on minulle niin suuri peikko, että sinne ei kyllä mielellään mene. Päivän ohjelma oli lähes kokonaan vain täystaisteluvarustus päällä rämpimistä. Meille pidettiin tehtävärata aiheista ; eteneminen tulikosketukseen, kertasinko, käsikranaatti, telamiina ja suojeluvaroitus sekä suojeluhälytys.

Illasta jonotimme vielä rasteille, joidenka sisällöstä emme ennestään tienneet ja huoneeseen astuessa täytyi pyrkiä olemaan mahdollisimman noheva johtaja ja toimimaan tilanteessa oikein. Tulokset kirjattiin ylös ja nämä sitten vaikuttavat tuleviin päätöksiin. Koska en ole ilmoittautunut olevani johtajakoulutukseen halukas, pystyin ottamaan sen illan vähän rennommin kuin he jotka sinne pyrkivät. Tämän ryynäämisen jälkeen uni tuli kyllä äkkiä. En herännyt edes siihen kun meidän kokelaat saapuivat takaisin Haminan pyörteistä Kajaaniin.

Perjantai päivä meni normaaliin tapaan asetta puhdistaen/ tarkastaen ja yksikköä siivoten. Teimme myös P2b-kokeet ja harjoittelimme valalaulua. Tällä kertaa pääsimme sentään ajoissa lomille.

Nyt on yritetty lepuuttaa jalkoja mahdollisimman paljon, sillä ensi viikosta luvattiin fyysisesti raskasta. Toivottavasti jalka kestää ja ennen kaikkea toivottavasti vatsani kestää! Näiden särkylääkkeiden ja stressin jälkeen ei ole ollut kovin hääppöinen olo silläkään. Vatsa kipeä ja sekaisin ja täytyisi kohta vielä 5,5 tuntia istua linkassa. Saa nähdä miten naisen käy.

Viikot 1 ja 2

Niin ne ensimmäiset viikot vaan hujahti. Aika kasarmilla menee kyllä pirun nopiaa, ainakin vielä :D
Huhut ensimmäisten viikkojen kiireestä pitää kyllä paikkansa. Ollaan saatu juosta paikasta toiseen kuin päättömät kanat, hyvä että edes iltavapaille ollaan ehditty. Silloinkin toki on saanut juosta, että ehtii tekemän kaiken tarpeellisen ennen iltavahvuuslaskentaa. Olen kyllä tykännyt olla intissä ja heti portista sisään astuessa olo oli kuin kotona.

Niinhän se 4.7 päivä tosiaan koitti. Yö meni hyvin nukkuen (ihme kyllä), mutta heti herättyä sai kyllä juosta suoraan vessaan. Olo oli niin karsea, jotta luulin jo oksentavani siihen paikkaan. Isosisko ja äiti tulivat saattamaan minua alokaskyytiin, mutta olin niin huonovointinen, että en voinut astua koko linja-autoon. Onneksi sisko pelasti päivän ja lähti viemään tätä paniikkikohtauksen partaalla olevaa alokasta Kajaaniin asti. Olo helpottui heti kun saikin mennä omalla autolla. :D
Ensimmäinen päivä oli lähestulkoon vain jonottamista, odottamista ja papereiden täyttelemistä. Sain hakea varustevarastolta ensimmäisen satsin tarvittavia kamppeita vasta juuri ennen nukkumaan menoa.Tulin kasarmille viimeisten joukossa, joten tämän takia lähes kaikki saamani varusteet olivat minulle liian isoja. Kaikki pienimmät koot olivat jo löytäneet omistajansa. Ihan ensimmäisenä meille alokkaille oli kuitenkin vastassa munkkia sekä kahvia ja tieto siitä missä yksikössä viettäisimme p-kautemme. Sain paperin kouraan, jossa luki 2vk (toinen viestikomppania). Laukkujen tarkastuksen jälkeen lähdimme muiden 2vk:laisten kanssa kohti omaa yksikköä. Tupa olikin jo täynnä muita naisalokkaita ja minulle jäi tietenkin jäljelle enää viimeinen yläpunkka oven vierestä, jonka vuoksi näiden viikkojen aikana on tullut kyllä juostua ovella komppaniaa huudettaessa. Siitä huolimatta se on ollut kyllä hyvä paikka nukkua. En muista koska olisin viimeksi nukkunut näin hyvin!

Moni yllättyis kun sais tietää että mitä kaikkea tuonne kaappiin oikeasti on survottu :P

Viikkoihin on mahtunut vaikka ja mitä enkä voi millään kertoa kaikkea. Tiivistän siis pieneen listaan edes jotakin ylös.

1 viikko:
- kaapin ja punkan särmääminen
- järjestyminen, muodon teko/ ojentaminen/ tahtimarssit yms.
-  pirusti oppitunteja
- tupakeskusteluja ja alkukyselyitä
- sulkeisia
- valokuvaus varusmieskorttia varten
- toimistokäyttäytyminen/ ilmoitusten tekeminen/ sotilasarvot
- aseiden ja loppujen varusteiden haku (pakko sanoa että tämä satsi paino aika pirusti, isompi reppu oli lähestulkoon minun kokoinenkin vielä. Seisottiin ne päällä muodossa odottamassa varmaan vartti ja noustiin neljät rappusetkin vielä ylös, mutta suomalaisella sisulla jaksettiin loppuun asti. Vain muutama poika kevensi taakkaa matkalla :D).
- ase- ja ampumakoulutusta
- pakkiruokailua sisällä ja maastossa
- rokotuksia
- räkäpäillä ampumista
- lyhyen matkan marssi
- erinlaisia infoja
-kotiväenpäivä

2 viikko:
- lääkärintarkastus
- ampumaratapäivä (kaikki taulussa kutosesta ylöspäin, mutta paras tulos vain 74/100)
- uimataitotesti
- alokasilta, jossa pääsimme kassun porttien ulkopuolelle saunomaan, uimaan ja grillaamaan makkaraa
- lihaskuntotestit (jotka meni meikän osalta ihan perseelleen: vauhditon pituushyppy 1,69/ istumaannousu 23 ja etunojapunnerrus 9 :'D)
- taistelukoulutusta eli ihanaa tetsaamista (terv. polvet auki ja mustelmilla. Muistan kyllä seuraavalle kerralle ottaa mukaan polvisuojat! Meidän yksikön viereinen metsä ja kenttä on muutenkin pelkkää kiveä ja soraa)
- P1-koe
- aseen, tupien ja kaappien tarkastukset ennen lomille lähtöä

Lomille lähtö päivänä oli tietenkin hyvä fiilis, mutta silti tuntui oudolle lähteä. Olin lomapuku päällä niin kauan kun mahdollista, sillä omien vaatteiden pukeminen päälle vasta oudolle tuntuikin. Tämä on kyllä hassua kun ei ole kiire minnekkään. Ruoankin ehtii pureskelemaan :P
Meidän hermojakin vielä koeteltiin ennen loman alkamista. Tarkistuksen aikana lähes kaikesta mahdollisesta  löytyi jotain valittamista ja pojat pistettiin siivoamaan uudestaan. Oli sekunneista kiinni että ehdin lomakyytiini. Lomapuku päällä ei saisi juosta, mutta niin vaan koko komppania juoksi kuin viimeistä päivää rukoillen että ehditään.
Meillä on heti näin alkuun pidempi loma, joten kassulle paluu tapahtuu vasta maanantai iltana. Kyllä tulee tarpeeseen, sillä meikäläisellekkin iski flunssa/kuume eilen, joten kerkiän edes vähän lepäilemään. Ensi viikolla on heti cooperi ja muita liikunnallisia testejä (liittyen jatkokoulutuksiin), jotta saa nähdä miten vaan onnistuu jos tästä ei lähe tauti paranemaan. Mutta niistä sitten lisää seuraavilla lomilla  :). 

Panikointia ja pakkailua

Totta se vaan on, että siviiliaamut alkaa olemaan aika vähissä. Siviili-tj1 (oikeasti se näyttää jo nollaa!!) ja olo onkin sen mukainen. Koko päivän ollut sellainen olo että kohta tulee tavaraa ulos molemmista päistä. Itse palvelus ei niinkään jänskätä, mutta tuleva linkkamatka taas on se päivän pahin kohta. Toivotaan että pääsen hengissä perille asti :D

 

Kesän suunnitelmat meni enimmäkseen kaikki ihan mönkään. Juhannusfestarit, flowparkit yms jäi kokematta, mutta tuli sentään löhöiltyä ja nukuttua hyvin tällä lomalla. 

Kesän kohokohtia oli kuitenkin omat 21v. synttärit särkänniemessä, benjihyppy ja yllätysläksiäiset.

Luulin tosiaan eilen meneväni isoveljelle laneille pikkusiskon ja pikkusiskon poikaystävän kanssa, joka on nyt siis tosiaan myös astumassa palvelukseen Kainuun prikaatiin. Meille oli kuitenkin sisarukset ja kaverit järkännyt paikanpäälle  pelaamisen sijaan ylläripylläri bileet :D Sinne ne sisään marssi kyltti kädessä valalaulun soidessa ja asentoa huutaessa. Sain pukea päälle jonkinsortin maastopuvun ja baretin joilla mentiin sitten illan päätteeksi baariin asti. Maastoutumisverkolla umpeen muuratulla terassilla ilta meni boolia nauttiessa ja joukkuepelejä pelatessa.

Sitten päästäänkin pakkaamiseen ja siihen mitä oikein laukkuuni survoin. Jätin sen homman kokonaan tälle illalle. Kaikki mitkä koin tarpeelliseksi ensimmäisille viikoille mahtui helposti niille varattuun laukkuun. Siitä heräsikin kysymys jotta olenkohan varmasti muistanut hommata ja pakata kaiken. Toivotaan ainakin :D 

Tässä vähän listausta:

•  pesuaineet + hammastahna & harja
• dödö ja rolloni
• kasvovesi, rasva ja huulirasva (koska muuten naama irtoo)
• mini tuubi näppyvoidetta (kärsin iho-ongelmista)
• topsipuikkoja
• puhdistusliinoja 
• kynsisakset
• kuivashampoota, hiuslakkaa, harja, pinnejä ja pompuloita.

• taskukokoinen lääkedosetti (otan vähintään kuitenkin 4tbl/pv)
• oma kuumemittari (ei tarvitse olla veksissä turhanpäiten)
• Särkylääkkeitä
• kipuvoiteita
• laastareita, rakkolaastareita ja rakonestopuikko
• aurinkorasvaa
• matkakokoinen puteli käsidesiä 
• relatabsia jos vatsa ei voi hyvin

• omia sukkia, alushousuja ja muutamat urheilurintaliivit
• silmälasikotelo + erikoispuhdistusaine linsseille
• Kännykkään laturi ja lisäakku
• pieni rahapussi/ "sotkupussi"  käteiselle ja tarvittaville korteille
• kela-kortti, henkilökortti ja tilinumero (rokotuskorttia en ottanut)
• palvelukseenastumismääräys
• reseptejä ja lippuja silmälasimääräyksistä 
• muutama proteiinipatukka 

Myös toki rannekello kulkeutuu kädessä mukana. Eiköhän noilla pärjää hetken. Myöhemmin voi tuoda sitten lisää enemmän tavaroita mistä on esim. leireillä hyötyä. 

Kello on jo 12 yöllä, eikä meinaa uni tulla. Saankohan vaan koko yönä nukuttua. Täytyy ainakin yrittää. Huhhuh 8 ja ½ tunnin päästä sitä istutaan jo alokaskyydissa nokka kohti Kajaani, mitä luultavimminkin kauheissa vatsanväänteissä. Mihinköhän yksikköön sitä on meikäläinen p-kaudeksi laitettu ? Se on ainakin varmaa että mahtavat tupakaverit tulee olemaan, on nuo tytöt vaan huikeita!

 Kuulumisia ei ainakaan 2 viikkoon pääse täältä lukemaan, jos en nyt sitten lennä pihalle ennen sitä :D

Ei muuta kuin kohti ääretöntä ja sen yli!