Viikot 1 ja 2

Niin ne ensimmäiset viikot vaan hujahti. Aika kasarmilla menee kyllä pirun nopiaa, ainakin vielä :D
Huhut ensimmäisten viikkojen kiireestä pitää kyllä paikkansa. Ollaan saatu juosta paikasta toiseen kuin päättömät kanat, hyvä että edes iltavapaille ollaan ehditty. Silloinkin toki on saanut juosta, että ehtii tekemän kaiken tarpeellisen ennen iltavahvuuslaskentaa. Olen kyllä tykännyt olla intissä ja heti portista sisään astuessa olo oli kuin kotona.

Niinhän se 4.7 päivä tosiaan koitti. Yö meni hyvin nukkuen (ihme kyllä), mutta heti herättyä sai kyllä juosta suoraan vessaan. Olo oli niin karsea, jotta luulin jo oksentavani siihen paikkaan. Isosisko ja äiti tulivat saattamaan minua alokaskyytiin, mutta olin niin huonovointinen, että en voinut astua koko linja-autoon. Onneksi sisko pelasti päivän ja lähti viemään tätä paniikkikohtauksen partaalla olevaa alokasta Kajaaniin asti. Olo helpottui heti kun saikin mennä omalla autolla. :D
Ensimmäinen päivä oli lähestulkoon vain jonottamista, odottamista ja papereiden täyttelemistä. Sain hakea varustevarastolta ensimmäisen satsin tarvittavia kamppeita vasta juuri ennen nukkumaan menoa.Tulin kasarmille viimeisten joukossa, joten tämän takia lähes kaikki saamani varusteet olivat minulle liian isoja. Kaikki pienimmät koot olivat jo löytäneet omistajansa. Ihan ensimmäisenä meille alokkaille oli kuitenkin vastassa munkkia sekä kahvia ja tieto siitä missä yksikössä viettäisimme p-kautemme. Sain paperin kouraan, jossa luki 2vk (toinen viestikomppania). Laukkujen tarkastuksen jälkeen lähdimme muiden 2vk:laisten kanssa kohti omaa yksikköä. Tupa olikin jo täynnä muita naisalokkaita ja minulle jäi tietenkin jäljelle enää viimeinen yläpunkka oven vierestä, jonka vuoksi näiden viikkojen aikana on tullut kyllä juostua ovella komppaniaa huudettaessa. Siitä huolimatta se on ollut kyllä hyvä paikka nukkua. En muista koska olisin viimeksi nukkunut näin hyvin!

Moni yllättyis kun sais tietää että mitä kaikkea tuonne kaappiin oikeasti on survottu :P

Viikkoihin on mahtunut vaikka ja mitä enkä voi millään kertoa kaikkea. Tiivistän siis pieneen listaan edes jotakin ylös.

1 viikko:
- kaapin ja punkan särmääminen
- järjestyminen, muodon teko/ ojentaminen/ tahtimarssit yms.
-  pirusti oppitunteja
- tupakeskusteluja ja alkukyselyitä
- sulkeisia
- valokuvaus varusmieskorttia varten
- toimistokäyttäytyminen/ ilmoitusten tekeminen/ sotilasarvot
- aseiden ja loppujen varusteiden haku (pakko sanoa että tämä satsi paino aika pirusti, isompi reppu oli lähestulkoon minun kokoinenkin vielä. Seisottiin ne päällä muodossa odottamassa varmaan vartti ja noustiin neljät rappusetkin vielä ylös, mutta suomalaisella sisulla jaksettiin loppuun asti. Vain muutama poika kevensi taakkaa matkalla :D).
- ase- ja ampumakoulutusta
- pakkiruokailua sisällä ja maastossa
- rokotuksia
- räkäpäillä ampumista
- lyhyen matkan marssi
- erinlaisia infoja
-kotiväenpäivä

2 viikko:
- lääkärintarkastus
- ampumaratapäivä (kaikki taulussa kutosesta ylöspäin, mutta paras tulos vain 74/100)
- uimataitotesti
- alokasilta, jossa pääsimme kassun porttien ulkopuolelle saunomaan, uimaan ja grillaamaan makkaraa
- lihaskuntotestit (jotka meni meikän osalta ihan perseelleen: vauhditon pituushyppy 1,69/ istumaannousu 23 ja etunojapunnerrus 9 :'D)
- taistelukoulutusta eli ihanaa tetsaamista (terv. polvet auki ja mustelmilla. Muistan kyllä seuraavalle kerralle ottaa mukaan polvisuojat! Meidän yksikön viereinen metsä ja kenttä on muutenkin pelkkää kiveä ja soraa)
- P1-koe
- aseen, tupien ja kaappien tarkastukset ennen lomille lähtöä

Lomille lähtö päivänä oli tietenkin hyvä fiilis, mutta silti tuntui oudolle lähteä. Olin lomapuku päällä niin kauan kun mahdollista, sillä omien vaatteiden pukeminen päälle vasta oudolle tuntuikin. Tämä on kyllä hassua kun ei ole kiire minnekkään. Ruoankin ehtii pureskelemaan :P
Meidän hermojakin vielä koeteltiin ennen loman alkamista. Tarkistuksen aikana lähes kaikesta mahdollisesta  löytyi jotain valittamista ja pojat pistettiin siivoamaan uudestaan. Oli sekunneista kiinni että ehdin lomakyytiini. Lomapuku päällä ei saisi juosta, mutta niin vaan koko komppania juoksi kuin viimeistä päivää rukoillen että ehditään.
Meillä on heti näin alkuun pidempi loma, joten kassulle paluu tapahtuu vasta maanantai iltana. Kyllä tulee tarpeeseen, sillä meikäläisellekkin iski flunssa/kuume eilen, joten kerkiän edes vähän lepäilemään. Ensi viikolla on heti cooperi ja muita liikunnallisia testejä (liittyen jatkokoulutuksiin), jotta saa nähdä miten vaan onnistuu jos tästä ei lähe tauti paranemaan. Mutta niistä sitten lisää seuraavilla lomilla  :).