tiistai 3. toukokuuta 2016

Siviili-Tj62

Niinhän se h-hetki vaan lähenee päivä päivältä. Fiilikset ovat ainakin vielä semi rauhalliset, mitä nyt välillä mahanpohjaa kutkuttaa. Armeijaan liittyvät asiat ovat viimeisen vuoden aikana pyörinyt arjessa mukana ja näin loppuvaiheessa tiuhemmalla tahdilla. Päivittäinhän sitä inttiä tulee ajateltua ja siitä juteltua muiden kanssa.

Olen tällainen hätäilijä ja tahdon saada asiat hyvissä ajoin järjestykseen, joten päätin jo hoitaa palvelukseen astuvan hommat pois alta. Kelalta on siis  haettu sotilasavustusta, alokaskyytiin on ilmoittauduttu ja alokaskyselyyn vastattu. Meidän alokas-infotkin eksyivät postiluukkuihin viime kuussa. Itselläni oli jo tallessa vanhemman erän alokas-info, joten mitään uutta tietoa ei vihkonen sisältänyt, mutta olihan se oma info mukava saada ;)

Liityin myös facebookissa Kainuun prikaatin 2/16 - ryhmään, jossa some-agentit antavat meille tuleville morteille hienosti kaikkea hyödyllistä tietoa tulevaan koitokseen. Siirryimme myös osan eräni naikkosten kanssa whatsapp-ryhmään juttelemaan ja tutustumaan jo (ehkä) tuleviin tupakavereihin. Oikein mukavalta vaikuttaa. :)


Minulla oli myös tänään se ikävin, vielä ennen palvelustani hoidettava juttu. Kävin nimittäin sairaalalla tähystyksessä. Viikon elelin erinlaisella ruokavaliolla ja eilen minun täytyi juoda 4 litraa tyhjennysnestettä , joka maistui ihan kuolemalle. Siitä kuitenkin selvittiin ja aamulla ennen toimenpidettä join vielä 1 litran lisää kyseistä mömmöä. Verikokeeni näyttivät hyvältä ja samaa sanoi myös mahani, luojan kiitos. Itse tähystys ei ollut elämäni nautinnollisimpia hetkiä, kyllähän se häijyä teki, mutta onneksi oli suhteellisen nopeasti ohitse. Juttelin toisen hoitajan kanssa vielä hetken ennen lähtöä ja hän varoitti että palvelukseen astuttua, terveystarkastuksessa minut saatetaan silti vielä pistää kotiin vaikka kaikki onkin ok. Puolustusvoimat eivät mieluusti ota meikäläisiä, vain pieni prosentti IBD:tä sairastavista pääsee palvelukseen  -> Sairauden  on täytynyt olla tarpeeksi kauan remissiossa, lääkityksen on oltava mahdollisimman pieni ja jos tulehdusta on aikoinaan ollut vain pienellä alueella. Toivottavasti siellä huomaavat -sitä jotain- miksi minut kannattaa jättää suorittamaan palvelustani....tai ainakin yrittämään!

("Mikäli asevelvollisella on lievä IBD ja kova motivaatio armeijan käymiseen, hän voi saada terveystarkastuksessa A-luokituksen. Tällöin asevelvollisen fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä stressinsietokyvyn tulee olla hyvät." - pv.)

Jouduin olemaan yli 30 tuntia syömättä, joten voitte arvata mihinkä suuntasimme heti sairaalalta päästyttyä. Minulla on normaalisti aika pieni massu, mutta nyt upposi 2 lautasellista kuvan mukaista ruokaa ja 2 kippoa pehmistä. Kyllä ruoka vaan maistuukin hyvälle :D ! 


 Vielä olisi vähän päälle 2 viikkoa töitä ja sitten alkaa ansaittu ja odotettu 6 viikon kesäloma! Olen jo täyttänyt kalenterin siltä ajalta täyteen kaikilla mukavilla jutuilla. :P


Oh right, vähän alle 9 viikkoa enää kaverit, then we go !!



4 kommenttia:

  1. Mä en kestä kun omaa alokasinfoa ei kuulu ja anoin lupaa tohon Parolan II/16 faceryhmään eikä kukaan oo hyväksyny mua siihenkään! Nyt sitten! :D

    Mä oon nyt lukenut pari kirjaa talvisotaan liittyen ja ehkä ne ei oo siinä mielessä olleet ihan fiksuinta luettavaa tähän hetkeen kun on tullut välillä sellainen olo, että "ei se sääaliupseerin virka kenties sittenkään ole huono". Että jos tositilanne menee päälle niin etulinjassa hengaileva jääkäri ei ehkis ole se kaikista toivotuin pesti vaikka nyt kuvitteleekin olevansa kovakin Rambo :P Mutta realismia, realismia.


    Ja voi, olisi kyllä niin julmaa jos ne vielä terkkatarkastuksessa ilmoittaisikin, että ei käy :S Toivottavasti näin ei käy! Peukkuja sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kainuun prikaatin info tietääkseni tulee näin yleensä vähän muita ennemmin, mutta luulis nyt teidänkin oman jo pian tulevan. Onhan niinkin kyllä käynyt että joillekin sitä omaa infoa ei vaan tuu, joka on kyllä aika typerää kun siinä nyt on kuitenkin tarpeellistakin tietoa. :o Eikä fb-ryhmäänkään pääse kuulemaan ohjeita?! Johan nyt tosiaan :D

      Joo ei ehkä kovin moni aatelekkaan sitä että mitäs sitten jos sota syttyiskin, kun noita määrättyjä hommia lähtee hakemaan. Ohan se hyvä nyt jo aatella että mitäs sitten, mihinkä musta oikeasti on :D Oon kans aikoinani miettiny aliupseerin hommia, että olisiko musta muka ihan oikeesti siihen? Kyllähän se näin voi olla helppoa suorittaa ja tuntuu omalta, mutta on se vähän erinlaista kuitenkin tositilanteissa. Päädyin kuitenkin siihen että sinne pyritään. :) Tiedätkö mikä on kuitenkin ehkä ärsyttävintä mitä oon kuullut asepalvelustansa vapaaehtoisesti suorittavan suusta. Se että ei voisi ikinä kuvitella pystyvänsä tappamaan ihmistä. Tämä oli aika hassua kun sitä nimenomaan kuitenkin ollaan tuonne lähetty opettelemaan oman maan puolustamisen rinnalla. Tätä kysymystä olisi siis hyvä kans mietiskellä kun inttiin hakeutuu.:o

      Ei tosiaan olisi kovin hääviä lähtee maitojunalla takaisin kotiin. Eka saanut kaikki järjestykseen ennen lähtöä, treenaillut, ostellut ja maksellut kaikenlaista ihan vaan inttiä varten ja odotellut nää kaikki monet sadat siviiliaamut...ja sitten heitetään vaan pihalle vaikka valintatilaisuudessa hyväksytty vielä ilomielin mukaan. Siinä saattais kyllä tulla kunnon itkupotkuraivarit :D

      Poista
    2. Sit järjestät jonkun yhden ihmisen mielenosoituksen etkä poistu sieltä kasarmilta kuin vain väkisin kannettuna! :D Mutta toivon todella, että ennen mitään järkyttäviä päätöksiä siellä ainakin keskustellaan kunnolla myös sinun kanssasi asiasta eikä tuijotella vain sitä kohtaa paperilla missä lukee sairaus. Että oikeasti kokonaisuus ratkaisisi! Är!


      Meillä oli hyvä, että valintatilaisuudessa nimenomaan painotettiin, että se kaikista perimmäisin syy asepalvelukseen on nimenomaan harjoitella sitä varten, että pahimmassa tapauksessa on tapettava toinen ihmisolio. Ehkä nykyään sodankäynti mielletään suurimmaksi osaksi niin tekniseksi, ettei sitä oikein edes osata ajatella, että tulisi mitään aitoa ihmiskontaktia vihollisen kanssa.

      Itse jotenkin ehkä jopa ylianalysoin asioita ja mietin todella monipuolisesti kaikkea monelta kantilta, myös tätä asiaa. Ja mielestäni näitä olisi hyvä miettiä ihan jokaisen vaikka tietty näin on hankalaa ajatella mitä tekisi jos rysähtäisi kunnolla. Mutta myös talvisodassa jo oli miehiä jotka olivat aseettomassa palveluksessa ja toimivat esim. huoltotehtävissä, kaikkien ei ollut silloinkaan pakko mennä etulinjaan ammuskelemaan ja se olikin yleensä vain todella kovahermoisten hommaa. Että ei sekään lopulta huonoa ole jos näin kokee ja silti on valmis puolustamaan maata, sitä voi tehdä muullakin lailla vaikka iv:n parissa :)

      Poista
  2. Hah joo :D Oon kyllä valmistautunut keskustelemaan asiasta perinpohjin jos alkavat epäilemään. Saas nähdä mitenkä käy.

    Meilläkin tosiaan hieman pelotteltiin tyttösiä ja toivottiim hartaasti että jos joku meistä ei ole täysin perillä mitä varten intti on ja ole 100 varma että henkisesti (+fyysisesti) sen jaksaisi suorittaa niin jättää mielummin siinä vaiheessa hakematta. Taisi olla jo hieman palanut siihen kuinka suuri osa naisista jättää leikin kesken vaikka vapaaehtoisesti ollaan tultu. Ainahan se toki on joltain muulta pois kun näin käy, mutta onneksihan noita hakuja tulee ja menee kuitenkin. :)




    VastaaPoista