E-kausi tosiaan alkoi noin kuukausi sitten ja pääsin aloittamaan 4 viikkoa kestävän lääkintämieskurssin. Kurssi sisälsi paljon uutta ja vanhaa asiaa näin hoitajan näkökulmasta. Kurssi kokonaisuudessaan oli todella mielenkiintoinen ja en ole katunut että päätin ottaa lääkintämiehen paikan vastaan. Hajottavinta koko kurssilla oli 4:45 aamuherätykset/aamulenkit joita oli lähes joka aamu, sekä kurssin käytännönkoe. Joudun inhottavasti pistämään pieneen pakettiin mitä nämä neljä viikkoa sisälsi:
- cABC + DE (potilaan tutkimista varten kirjain muistilitanja, joka tuli hyvin tutuksi)
- kenttälääkintäketju, evakuointitekniikat ja välineet
- infektiotuaudit
- kenttähygienia
-potilasluokittelu
- kaatuneiden huolto, sodan oikeussäännöt
- lääkeaineoppi, lääkkeiden antotavat
- suojelulääkintä
- ensihoitopaikka= hoitopaikan perustaminen/laatikoston sisältö
- haavat, kylmävammat, palovammat yms.
- taistelukyvyn ylläpito
- ensiapukoulutus
- toiminta varuskuntasairaalalla
ja paljon muuta.....
Kurssi sisälsi myös kolmen päivän maastoharjoituksen sekä teoriakokeen, jotka täytyi läpäistä.
Maastoharjoituksessa nukuimme itse rakentamissamme laavuissa ja harjoitelimme toimintaa EHP:lla (ensihoitopaikalla). Pääsimme harjoittelemaan myös lääkintämiehen toimintaa puolustus sekä hyökkäys tehtävissä. Viimeisenä yönä saimme vain pari tuntia unta ja meidät herätettiin 3:45 käytännönkokeeseen. Marssimme oman ryhmäni kanssa 19,5 tuntia ja matkan varrella odotti monia rasteja jotka sisälsivät erinlaisia lääkintämiehen tehtäviä. Koska meidät pyrittiin väsyttämään sekä henkisesti että fyysisesti, myös ruokailu oli suunniteltu huonosti. Saimme vähän jotain suuhun laitettavaa klo 11 ja klo 17:30. Löydettyämme takaisin kasarmille ja kuulessamme että koe oli päättynyt, purskahdimme itkuun siitä helpotuksesta. Hyvä että jalat enää edes kantoivat takaisin omaan yksikköön. Tämän jälkeen oli mukava tutkailla omia jalkapohjia ja sinne ilmestyneitä reikiä ja rakkoja. Kurssin lopussa saimme kuulla pisteytykset ja kaikesta huolimatta käytännönkoe meni hyvin ja oman ryhmäni kanssa olimme kolmannella sijalla neljästätoista ryhmästä. Teoriakoe taas meni juuri ja juuri läpi, mutta onneksi läpi kuitenkin, se riitti minulle.
Te jotka päädytte lääkintämieskurssille, niin pyrkikää olemaan kokeessa mukana vaikka mikä olisi. Ette halua olla niitä joille lyödään lääkintämiehen merkki kouraan kokeen suorittaneiden vieressä. :D
Nyt kuulun siis viestikomppanian huoltojoukkueeseen ja tähän asti nämä hommat eivät ole muuta kuin v*tuttaneet. :D Saa kyllä sykkiä muidenkin eestä maastoharjoituksissa. Meillä on lähestulkoon jouluun asti pelkkää maastoharjoitusta ja lomat näyttävät naurettavilta. Nukumme huonosti ja teemme paljon siirtymisiä. Jatkuva EHP:n kasaaminen ja purkaminen väsyttää jo pelkästään kun sitä edes ajattelee. Meidän ensihoitoryhmämme on myös niin pieni, että emme voi toimia vaaditulla tavalla vaan tarvitsemme lisäapua jota ei oikein ole saatavilla. Meillä on käytössä vain 2 lääkintämiestä, 1 lääkintäaliupseeri ja 1 lääkintämieskuski. Meidän jo valmiiksi tyngästä ryhmästä yksi lääkintämies lähti hammaslääkärinapulaiseksi, eikä ole hajuakaan kuinka muka tullaan pärjäämään meille annetussa tehtävässä.
Meillä oli myös 54km linjamerkkimarssi tällä viikolla, jossa yövyimme taivasalla puolessavälissä matkaa ja teimme matkanvarrella erinlaisia tehtäviä, jo käymäni käytännönkokeen tapaan. Paskoin jalkani viime leirillä ja olin menossa aamuvastaanotolle, mutta kuullessani että meillä on kyseinen marssi seuraavana päivänä jouduin hyväksymään tosiasian että minun täytyy kaikesta huolimatta vain osallistua. Meidän kaksi muuta lämäriä eivät nimittäin voineet osallistua syystä tai toisesta ja jonkun täytyi edustaa meidän ensihoitoryhmää. Marssin yöpymispaikalla muut ryhmästäni nukahtivat samantien saadessaan luvan nukkua, joten valvoin lähes koko yön vahtien ettei meidän nuotio sytytä muita tuleen. Pyysin välissä jotakin muutakin vahtimaan nuotiota mutta huonolla onnella, eihän ne pysyneet hereillä ollenkaan. Oli mukava maata keskellä mettää jäisessä makuupussi pelkät m05:set päällä, sillä tämä tunari oli unohtanut pakata kaikki lämpimät vaatteet mukaan. Viimeisenä tehtävänä oli marssia nasset päässä takaisin kasarmille ja perille päästyä kuulin että olin marssinut aivan turhaan, sillä olen jo ansainnut linjamerkkini kurssin käytyäni. Voitte vain kuvitella ilmeeni ja sen fiiliksen mikä sillä hetkellä oli.
Ensiviikolla odottaa jälleen viiden päivän leiri ja pääsen sen jälkeen 20 tunniksi kotiin lepäämään ja siitä lähden takaisin viideksi päiväksi metsään.....voi kyllä....olen hajonnut....
Joulu ja uudet mosat...odotan teitä. Tulkaa ja päästäkää meidät tuskista :D
Jätän vastauspostauksen myöhemmälle. Jos tulee vielä jotain kysymyksiä, niitä voi edelleen lähetellä :)
tj 159
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti