Voiton puolella

Kerrankin tämä varusmies kerkiää istuutua koneen ääreen. Niin vaan vierähti taas monen monta viikkoa ohitse. Ei paljoa lomat huudellut tuolla välillä ja jos huutelikin niin lomalla kerättiin voimia seuraavaa maastoharjoitusta varten nukkumalla kerrankin kunnolla. Mutta nyt kaikki tuo on minun osaltani onneksi jo ohitse! E- ja J-kausi sekä meidän loppusota on nyt taputeltu. Rankin on nyt takana eikä metsäaamutkaan enää paina.

Voidaan vielä kerran palata niihin aamuisiimpiin aamuihin metsän siimeksessä ja käydä vähän läpi mitä siellä metsässä oikein tapahtuu.
Meidän yksikkö heräsi aina hälytyksellä klo 5:10 leirille. Äkkiä taisteluvarustus päälle ja jo pakatut reput selkään ja ulos muotoon laskemaan vahvuus ja tarkistamaan varusteet. Pikaisen aamupalan jälkeen loppujen kalusteiden pakkaus ajoneuvoihin ja odottamaan tulevaa moottorimarssia. Meidän ainoa alikersantti sairastui juuri sopivasti ennen leiriä, joten minä varajohtajana päädyin pisteillä arvioitavaan loppusotaan ryhmänjohtajaksi. Voi sitä stressin määrää! Ihan minne vain muualle kuin ehp:lle ryhmänjohtajaksi :D Kuuluin siis tästä syystä myös tiedusteluosastoon ja lähdimme jo edeltä katselemaan meille sopivat ryhmitykset ja asemat. Huoltojoukkueeseen kuuluu (johto) ensihoito-, kunnossapito-, huoltopalvelu-, täydennys- sekä muonitusryhmä. Kaikki nämä perustavat oman paikkansa niin nopesti kuin mahdollista. Talvella aikamääreenä on saada paikat jakovalmiiksi 1h sisällä ja kokonaan valmiiksi hienonaamioinnin kera 8 tunnissa.

Kun oma ryhmä saapuu ryhmitykseen asetutaan siilipuolustukseen ajoneuvon ympärille, ryhmänjohtaja antaa tuliasemakäskyn, eli näyttää oman ryhmän sotilaille heidän asemapaikkansa ja käy läpi siellä toimimisen sekä antaa päivän tunnussanan ja taistelutunnuksen. Tämän jälkeen sykitään ja pystytetään ensihoitopaikka. Koska oli kyseessä viimeinen harjoitus saimme toimia omillamme ja meidän osalta se tarkoitti sitä että ne monet kymmenet oikeat potilaat oli tutkittava ja arvioitava ihan itse. Kenttäsairaanhoitaja vain kuittasi meidän tutkimukset ja hoitosuunnitelmat. Ensihoitoryhmän päivät menivätkin oikeastaan aina niin että klo 6 rupesivat ensimmäiset potilaat lipumaan teltalle ja klo 1 yöllä viimeiset lähtivät ja tämän jälkeen odotti vielä vartiovuorot. Öisin kerkesi nukkumaan suurinpiirtein 1,5h verran. Kaikki se stressi, nälkä ja univaje aiheuttikin pariin otteeseen kiukkukohtauksia. Päivisin helikopteri kävi meidän yllä rynnäköimässä ja tällöin piti juosta potilaiden kanssa ilmasuojaan ammuskelemaan kopteria paukkupatruunoilla. Sotilaspoliisit laiskottelivat eivätkä juosseet ilmasuojaan, joten kouluttaja päätti että he siis haavoittuivat ja näin ollen heidät raahattiin kesken ilmahälytyksen ehp:lle ja saimme kahden lääkintämiehen voimin hoitaa 3 maskipotilasta opetetulla tavalla. Samaan aikaan pamahti pisteyttäjäkin arvioimaan ehp:n toimintaa. Juuri sillä kamalimmalla hetkellä, kun meillä vallitsi todella paha miehistövajaus. Toiseksi viimeisenä päivänä pakkasimme tavarat ajoneuvoihin ja siirryimme uuteen paikkaan. Tuntui todella turhalta pystyttää ehp muutamaksi tunniksi uudestaan pystyyn, mutta niin me vaan se pystytettiin vielä viimeisen kerran niin nopesti kuin mahdollista. Tämän jälkeen tulikin jo tuttuun tapaan ilmoitus että tilanne on päättynyt ja voimme purkaa kaiken mahdollisen pois. Pidimme kahden muun lääkintämiehen kanssa pyjamabileet ehp:lla ja viimeisenä yönä nukuimmekin 6 tunnin maittavat yöunet. Seuraavana päivänä olikin fiilis korkealla kun tiesi että tämä on viimeinen kerta kun koskemme siihen kalustoon meidän palveluksen aikana. Ei ihan heti tule ikävä. Aamuja vaan seuraaville :D.

Loppusodan jälkeen saimme kuulla millaiset pisteet olimme saaneet. Tavoitteena huoltojoukkueella oli 3,5 , mutta ylsimme 3,3 pisteeseen. Ensihoitoryhmältä oli lähtenyt pisteitä vain siitä syystä että meitä oli liian vähän. Voimme siis olla ylpeitä siitä että siitä huolimatta sisulla hoidettiin hommaamme niin hyvin kun mahdollista. 

1/16 erä sekä 2/16 erän 6kk miehet kotiutuivat 15.12. ja tämähän meinaa sitä että vähän yli viikon päästä uudet alokkaat saapuvat kasarmille. Tekee kyllä hyvää nähdä taas uusia kasvoja ja päästä kouluttamaan heille kaikkea uutta ja jännää. Nyt sitä makoillaan hyvinkin onnellisena kotona 11 päivän lomilla. Kyllä tulee tarpeeseen. Jaksaa sitten vuoden vaihtuessa palata kassulle vastaanottamaan ihan uudella energialla seuraavat mortit ja nautiskelemaan vielä viimeisistä viikoista palveluksessa. Ihan vielä ei aamut lopu mutta kyllä ne alkaa pelottavasti hupenemaan. 

Hyvät joulut kaikille lukijoille ja aamuja 1/17 !

TJ 82 ...... 11,5 viikkoa