Viimeisiä viedään

Niin vain 1/17 astui palvelukseen ja ovatkin jo 7 viikkoa opetelleet talon tavoille. Lääkintämiehen osalta nämä viikot ovatkin olleet lähestulkoon pelkkää rötväämistä, jonka kyllä olemme ihan ansainneetkin maastoharjoitusten jälkeen. Ensimmäiset viikot menivät perustaitoja opettaessa ja lomia käyttäessä. P4 viikolla pääsimmekin kolmeksi päiväksi omiin hommiin ja koulutimme lääkintä porukan kanssa koko P-svp:lle taisteluensiapua. Rasteihin kuului cABC, kiristysside ja paineside, evakuointi sekä lämpimänäpito.

Kurssipuku

Myös seuraava viikko sisälsi omia hommia, sillä pääsimme kahdeksaksi päiväksi päivystämään varuskuntasairaalalle. Juuri sopivaan aikaan, koska norovirus jylläsi ja mahatautisia potilaita siis riitti mukavasti. Meidän yksikköön saapui tämän jälkeen jotain suurempia herroja ja rouvia yöpymään, joten koko poppoo häädettiin kolmeksi päiväksi metsään. Tämä kävi kyllä oikein mainiosti, sillä raitis ilma oli enemmän kuin tervetullut yli viikon neljän seinän sisällä kököttämisen jälkeen. Ensimmäinen päivä sisälsi telttojen pystyttämistä ja lepoa, sillä seuraava päivänä olisi ampumaratapäivä ja rastikoulutuksia. Radalla toimin lääkintämiehenä, jaoin panoksia sekä kirjasin ammuttuja tuloksia. Illasta pidin myös rastikoulutuksen aiheesta partion hyökkäys. Koska saman vanhan kertaaminen tuntuu kaikista varmasti tylsältä, teimme rastista omanlaisen lisäämällä vähän tehtäviä ja haastetta. Tämä kyllä kannatti sillä rastimme oli loppujenlopuksi tykätyin kaikista. Viimeisenä päivänä teltat purettiin ja nuoremmat viestimiehet pääsivät polttotaisteluradalle hengittelemään kyynelkaasua, sammuttamaan palavia nukkeja ja juoksemaan napalmivallin läpi. Nämä metsäpäivät olivatkin minun palvelukseni viimeiset, mutta oli kyllä  mukavan rento lopetus kun sai nukkua molemmat yöt ihan rauhassa ilman kipinää ja vain katsella vierestä kun toiset sykkii.

"Ilmasta kuuluu repivää ääntä..SUOJAAAN!"

P7 viikko meni toimiessa lämärinä hyökkäysammunnoissa ja pitäessä pisteytettävää taisteluensiapu rastirästiä puolustusammunnoissa. Tämän piti olla ampumaleiri, mutta siksi sitä ei voinut enää kutsua sillä yövyimme ihan omissa punkissa kasarmilla. Ammunnat sujuivat hyvin, ilma suosi ja saimme  istua nuotiolla ja paistella makkaraa, mikäs sen mukavempaa.

Viikon päätteeksi kuitenkin koitti myös surulliset uutiset. Minulla oli torstaina aika kirurgille  jatkuneen jalkasäryn vuoksi. Monen monta kuukautta sitten tullut rasitusmurtuma vaivaa siis edelleen eikä ole päässyt paranemaan. Magneettikuvien ja oireiden perusteella minulla on koko loppu palvelus vapautus rasituksesta. En voi siis kantaa mitään turhia taakkoja, marssia enkä harrastaa liikuntaa normaalisti. Jalan tutkiminen ja hoidot jatkuvat myös reservin puolella, jos oireet eivät häviä.  Onneksi meillä ei näin lopussa ole enää mitään mistä jäisin paitsi vaikka vapautuksia onkin ja saan suorittaa palveluksen loppuun asti.

Seuraava viikko onkin P-kauden vika viikko ja morttimme saavat tietää sijoituksensa. Tämähän tarkoittaa sitä että meikäläisen palvelus alkaa olla taputeltu. Seuraava postaus taitaa näin tullakkin sitten jo reservin puolelta ! Hyhhyh...apua.

TJ 25 = 3,5 viikkoa !