Ulkoa kuuluu räiskettä, avunhuutoja ja sinun täytyy toimia nopeasti ja järkevästi.
Ilmahälytys on päällä, helikopteri pyörii yläpuolella valmiina tappamaan teidät kaikki. Sinä toimit ryhmänjohtajana sillä oikea johtaja ei kykene enää toimimaan. Mitä tehdä, missä järjestyksessä....kuinka pelastaa mahdollisimman monen henki, pysyen itsekkin hengissä.
Astut ulos ensihoitopaikalta. Näet sotilaiden kantavan loukkaantuneita huutaen lääkintämiestä. Huudat heille ohjeita suojassa, sillä vihollinen on edelleen yläpuolellanne. Mitä jos kaveri vuotaa kuiviin? Tiedät tekeväsi väärin, kun juoksetkin loukkaantuneen luo ja raahaat hänet hoitopaikalle. Sillä ei ole nyt väliä koska mielessä pyörii vain..."hän ei saa kuolla, ei nyt!".
Näet paniikin toisen silmissä, veren tahriessa hänen vaatteensa. "En halua kuolla, en halua....äiti"! Pyrit toimimaan niin nopesti ja oikein kuin pystyt.
Huuto loppuu...lasittuneet silmät katsovat taivasta. Silti kehosi ei pysty lopettamaan, sinä jatkat siteen kiristämistä kohmeisin, tärisevin sormin. On liian myöhäistä enää...liian myöhäistä.
Kuulet vihollisen lähestyvän. Katsahdat aseeseesi, hengität syvään ja tartut siihen. Et enää tunne kylmää metallia vasten paljaita käsiäsi. Sinun täytyy vain jatkaa.
*Veljeni ...odottakaa minua*....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti